Tänään piti olla rauhallinen ja tavallinen kotipäivä perheen kesken... ja pitkälle se sitä olikin! Tuossa neljän aikoissa tein ruokaa ja miesväki oli pihalla touhuamassa kukin mitäkin! Yhtäkkiä ulkoa kuului kauheaa juniorin huutoa!

Kova poika huutamaan ja karjumaan se on, mutta kyllä sen vaan erottaa kun toisella on oikea hätä. Huusi vietävästi ja sanoi vaan, että tippui! Nopsaan sisälle poika - tenttauksen jälkeen selville, että tippui keinusta kallion päälle!

Jääpussia sitten selkään, päätä ei kuulemma ole lyönyt...  poika vaan makasi sohvalla ja ulisi! Sattuu, sattuu ja ulisi!! Kaikki jotka meidän Nikon tuntee, niin tietävät, että ne kolhut ei paljon poikaa huudata, vaan yleensä oma tahto.

Aikamme seurattiin, poikaa kyseltiin, yritin soittaa päivystykseen (jonne en saanut yhteyttä).... lopulta n. 35 min päästä kun poika huutaa edelleen kuin hoosianna kipua ja itkee... minä päätän pakata pojan autoon ja mennä päivystykseen. Poika ei sitten pystynyt seisomaan ja kävelemään, joten mies talutti-kantoi pojan auton takapenkille.

No sairaalassa pääsimme nopeasti tutkimuksiin - siinä vaiheessa poika päätti, ettei satu mihinkään. Myöhemmin selvisi, että hän pelkäsi joutuvansa yöksi lääkäriin ja suri kun tulee äitiä ikävä. Kun kerroin, että tuskin joudut ja joudut, niin kyllä me täällä hänen kanssa ollaan, niin alkoi totuutta tulla.

NO poika sai rankat tabletit ja sitten pyörätuolilla röntgeniin. Se olikin sitten niin pollea kokemus (mietti vaan kuinka voi kertoa isoveljelle kokeneensa kaikkea uutta). No kuva tuli eikä kylkiluita sun muita ollut mennyt. SIinä vaiheessa Niko oli kyllä jo valmis lähtemään juoksentelemaan... lääkärin kanssa naurettiin, että taisi shokki ja lihaskrampit mennä ohitse, kun poika oli niin iloisena jo.

KOtiudumme hetki sitten ja odotan mielenkiinnolla sitä hetkeä kun pojat lääkkeet lakkaa vaikuttamasta ja kokee elämänsä kunnon lihaskivistykset!!! :D

Niko oli mainio sairaalassa, kun sanoin, että kylläpä äiti säikähti, niin hän sanomaan "anteeksi". Sanoin että ei tarvitse pyytää, että et tehnyt mitään tyhmää, tuhmaa ja vahinkoja voi sattua kenelle vaan!

Olen onnellinen, että pojilleni ei paljon satu - tämä oli vasta 3. kerta päivystykseen 8vuoden aikana *kop kop koputtaa puuta*

Hyvää lauantain jatkoja euroviisujen merkeissä tai muissa kaikille!